.:: Sonic the Hedgehog and Sega site ::.


"Marion mafiaveljet"

Commodorelle liian suureksi kasvanut jättiäläinen Jack Tramiel erosi vuonna 1984 ovet paukkuen yhtiöstään ja meni ja osti pilkkahinnalla tappioiden riivaaman Atarin. Tramielin onnistui kääntämään yhtiön pois konkurssiin johtavalta polulta. Tramiel luopui pääosin konsolien tuotannosta ja keskittyi sen sijaan uusien tietokoneiden valmistukseen. Atari 520 ST osoittautui menestykseksi kotimikrojen 16-bittisessä sarjassa.

Samaan aikaan kilpailijoidena kupsahtelua hiljaisuudessa Japanin rannoilla seurannut Nintendo huomasi 1980-luvun puoliväliin mennessä, että sen suuren läpimurron aika oli tullut. 8-bittinen Nintendo Entertainment System ja sen peli Super Mario Brothers aloittivat Japanin ja Yhdysvaltojen kautta esiinmarssinsa, joka johti voitosta voittoon. Kaikki vanhat Atarin alamaiset päätyivät yksi toisensa jälkeen Nintendon suojiin. Vuonna 1986 Nintendo Marion veljeksineen ehtivät Pohjoismaihin ja vuotta myöhemmin Suomeen. Atari yritti samana vuonna päästä takaisin markkinoille uudella 7800 mallillaan, mutta Atarin maine hyvänä videopelien tuottajana oli jo mennyttä. Samoin kävi Segan kehittämälle Master System konsolille. Vaikka Nintendoon verrattuna MS oli teknisesti huomattavasti parempi, onnistui Nintendon hyvän markkinointinsa ja ohjelmatukensa ansiosta kaappaamaan murskaavasti 98% jenkkilän markkinoista. Tähän päivään mennessä Nintendon karvalakkimalleja on ehditty myydä Yhdysvalloissa valtavat yli 30 miljoonaa kappaletta.

Vuonna 1988 Tramielin jaloilleen nostama Atari kävi vastaiskuun ja haastoi Nintendon kuin Microsoftin ikään oikeuteen laittoman monipoliaseman hyväksikäytöstä. Oikeustaistelut jatkuivat vielä seuraavana vuonna, mutta Nintendo oli päässyt jo niskan päälle ja voitti kisan. Tetriksen tekijänoikeudet päätyivät vuonna 1989 Nintendon voittosaaliiseen. Samana vuonna Nintendo laajensi toimintaansa uuden sukupolven elektroniikkapeleihin ja julkaisi uutuutensa Game Boyn. Atari yritti vielä ja julkaisi Atari Lynxin, jonka menestystarina osoittautui kuitenkin lyhyeksi.

Huikea menestystarina on samalla luotsannut yhtiön myös 1990-luvulle. Nintendon videopelien tärkeys Yhdysvaltojen mediajulkisuudessa osoittautui jopa niin korkeaksi, että yhtiö sai ilmaista mainosta vuonna 1991 käydyn Persianlahden sodan yhteydessä. Virtuaaliräiskinnän puolelle kääntyneen konfliktin tunnelmissa journalistit erehtyivät kutsumaan sotaan "Nintendo-sodaksi". Markkinamiehet eivät varmasti voineet olla hymyilemättä vertailulle.

Suuren konsolisodat

Persianlahden täsmämainonnasta huolimatta Nintendo oli vuoteen 1991 mennessä saanut rinnalleen vanhan vihulaisen. 16-bittisten rintamalla Segan Megadrive oli aloittanut uuden aikakauden. Ajoitus oli Segan kannalta oikea ja kriitikot ylistivät kilvan konsolin grafiikkaa ja äänenlaatua. Pelitarjonnassa Segan ei koskaan onnistunut lyömään Nintendoa. Jouluun 1991 asti Sega kuitenkin ratsasti aallon harjalla. Sonic the Hedgehog löi itsensä läpi, ja oli jopa yhdessä vaiheessa kaatamassa Marion veljesten mafiaa. Nintendon oma 16-bittinen Super-Nintendo Enterteinment System otettiin aluksi laimeasti vastaan. Kehnon alkuvauhti saattoi johtua siitä, että Nintendo oli pettänyt vanhat pelaajat ja ilmoittanut, ettei 16-bittinen konsoli tulisi olemaan yhteensopiva 8-bittisten pelien kanssa.

Vuoteen 1992 mennessä Sega julkaisi vielä lyhytikäiseksi jääneen Megadriven CD-levyversion. Jouluun 1992 saakka Sega oli 16-bittisissä ykkönen Yhdysvalloissa ja Englannissa, mutta tähän mennessä Nintendo oli jo päässyt uudelleen taisteluun mukaan. Yhtiö oli valtamaassa alaa vanhalla menetelmällä: voimakkaalla markkinoinnilla ja hyvällä ohjelmatuella. Nintendon Street Fighter II toi yhtiölle kauan kaivattuja menestyspisteitä. Kaikesta huolimatta Segan onnistui pitää hallussaan puolet videopelimarkkinoista aina seuraavaan vuoteen saakka. Verisen kamppailun tiimellyksessä Atari julkaisi uuden Jaguarin, jota mainostettiin esimmäisenä 64-bittisenä konsolina, mutta joka todellisuudessa oli tekniseltä tasoltaan vain hieman muiden 16-bittisten yläpuolella. Atarin saaga jäi lyhytkäiseksi ja Atari joutui jälleen perääntymään verissä päin konsolisotien ryskeestä

Uuden sukupolven läpimurto

Vuoteen 1993 mennessä sekä Sega että Nintendo ilmoittivat molemmat kehittävänsä uuden sukupolven konsolit. Sega Saturn julkaistiin vuonna 1994 Japanissa ja myöhemmin Yhdysvalloissa. Yhdessä Saturnin kanssa markkinoille vilahti uutena yrittäjänä läheisessä yhteistyössä Nintendon kanssa puuhastellut Sony. Uuden konsolin nimeksi tuli Sony Playstation. Segan ei varaslähdöstä huolimatta onnistunut saamaan markkinoita haltuunsa vaan joutui jälleen kamppailemaan vanhan ikuisuusongelman kanssa: konsolimerkille ei tehty riittävästi hyvälaatuisia pelejä. Virtua Fighter, Daytona USA ja Panzer Dragoon eivät onnistuneet työntämään Segaa markkinoiden kärkinimeksi.

Vuonna 1995 Sony julkaisi Playstationin Yhdysvalloissa. Uusi konsolimerkki oli saanut verrattain hyvän alun ja sama menestys jatkui. Jälleen kerran konsolipelien historiassa hyvä ja jatkuva ohjelmatarjonta tuotti ansaittua tulosta. Nintendon uusi konsolimerkki Virtual Boy, eräänlainen N64:n edeltäjä, ei pystynyt antamaan Nintendolle kilpailuetua ja myyntikäyvät lähtivät nopeaan laskuun. Kaiken kaikkiaan vuosi 1995 osoittautui videopelien uudeksi lamakaudeksi. Nintendo ja Sega alkoivat osoittaa selvää taisteluväsymystä.

Vuonna 1996 ensimmäinen kelkasta tippuja on Sega Saturn, joka kohtalaisesta menestyksestään huolimatta sai nyt antaa tilaa Sony Playstationille ja Nintendon uudelle N64-mallille. Nintendolla ei ole ollut kuitenkaan enää voimavaroja kukistaa uutta tulokasta. Playstation on tähän päivään mennessä korjannut melkoisen potin valtavaksi kasvaneesta videopeliteollisuudesta. Viimeistään Final Fantasy VII osoitti kuka seisoi tällä hetkellä videopelikukkulan huipulla. Ja tuolla kukkulalla on ollut sangen yksinäistä: Nintendo 64 pitää lujasti hallussa kakkostilaansa ja Sega Saturn tulee kolmosena, vaikka Saturnin päivät ovatkin jo luetut. Muut alan yrittäjät ovat käytännössä kaukana takana. Esimerkiksi koko videopeliteollisuuden vanha konkari Atari on enää vain pelkkä kuriositeetti markkinoilla.

Vuodet 1996-1998 ovat merkinneet edellisen voimatasapainon vakiintumista, mikä on tiennyt uusia vakauksia levottomille markkinoille. Suomi ei tässä kuviossa ole mikään poikkeus, vaan 1990-luvulla maamme on seurannut suhteellisen tiiviisti muun maailman kehitystä ja myös videopeleistä on tullut koko kansan massaviihdettä. Playstation on myös täällä korjannut kaikessa hiljaisuudessa konsolisotien suuren potin. Konsolien suosion kasvu saattaa myös osittain johtua konsolien ja tietokoneiden välisten erojen kaventumisesta. Nykyään Härmän nuorisolle on lähes sama pelataanko Mortal Kombattia pleikkarilla vai peeceellä.

Mitä tulevaisuus tuo tulleessaan? Konsolien historiikki on kuin jännittävän kamppailun seuraamista. Yksikään alan yrittäjistä ei voi olla varma oman laitemerkkinsä pitkäaikaisesta menestyksestä. Koko maailman mielenkiinto on nyt suunnattuna uusiin konsolimerkkeihin, jotka ovat tiettävästi tulossa pian markkinoille. Sega on päättynyt ryhtyä vastaiskuun omalla Dreamcast -projektillaan. Saturnin liian varhaisen julkistamisen aiheuttamista ikävyyksistä viisastuneena Sega jää tiettävästi tällä kertaa odottamaan Sonyn ja Nintendon vastavetoa. Todennäköisesti Dreamcast tullaan julkistamaan vasta toukokuussa 1999. Segan on jo onnistunut allekirjoittamaan yhteistyösopimuksen vanhan vihollisensa Namcon kanssa. Lisäksi Sega luottaa jälleen tekniseen osaamiseensa.

Ylivoimainen tekninen taso ei ole kuitenkaan menestyksen tae, vaan pääasiassa konsolien gladiaattorien kisan ratkaisevina tekijöinä ovat pelien laatu ja määrä, sekä ilkikurinen pieni peikko nimeltään sattuma. Tämän päivän voittajat voivat olla huomispäivän häviäjät. Jää nähtäväksi mistä konsolista tulee vuoden 1999 menestystarina.

Lähde: MikroBitti 3/2000


Onnea Sonic

Yuji Nakan ja vastaperustetun Sonic Teamin luodessa Sonicin vuonna 1990 oli projektin taustalla Segan silloisen johtajan Hayao Nakayaman toive saada aikaan pelihahmo, jolla olisi samanlaista vetovoimaa kuin Mariolla. Hahmo oli yhtiölle äärimmäisen tärkeä, sen oli määrä symboloida Segaa aivan kuten Mikki Hiiri Disneytä. Nintendo oli napauttanut Segaa monta kertaa sormille omalla vahvalla hahmollaan, nyt niin kuuluisaksi tulleella italialaisella putkimiehellä. Nintendo tiesi mitä teki. Yhtiö oli näyttänyt muille koko kahdeksankymmentäluvun ajan, miten tärkeitä hyvin suunnitellut hahmot olivat. Tämän seikan omaksunut ryhmä Segan suunnittelijoita alkoi pohtia, mikä olisi hyvä hahmo Segan maskotiksi. Lopulta Naoto Oshiman esittämä ehdostus voitti. Hänen suunnittelemansa sininen, piikkitukkainen siili tuli nopeasti tunnetuksi kaikissa Segan konsolilla varustetuissa kodeissa. Sonicista tuli lähes kansansuosikki.

Sonic on cool ja maailman nopein siili. Hän ei koskaan ole paikoillaan. Sonic tekee kaikki asiat heti, kun vain saa päähänsä jotain. Nuoret näkevät siilissä luotettavan ystävän, kommentoi Yuji Naka Sonicin suosiota. Vaikka Naoto Oshima suunnitteli hahmon, on Sonic Teamin johtaja Yuji Naka yleisesti tunnettu Sonic-hahmon isänä. Täysin oikeutetusti tosin. Hän on pohjimmiltaan ohjelmoija, mutta on sen lisäksi tottunut hallitsemaan asioita ja halunnut tehdä asiat mahdollisimman pitkälle itse. Tästä johtuen mies vastasi ohjelmoinnin ohessa Sonic the Hedgehogin pelihahmottelusta, ratasuunnittelusta, kontrollisysteemistä ja kuvakielestä.

10 vuotta täynnä

Vuoden 1991 jälkeen Sonic on ehtinyt esiintyä yli 40:ssä erilaisessa pelissä ja 23.6.2001 oli hahmon kymmenvuotispäivä. Sega ja Sonic Team juhlistivat tapahtumaa julkistamalla Dreamcastin Sonic Adventure 2:n samana päivänä. Harva hahmo on sinnittellyt mukana pelialalla yhtä pitkään kuin Segan maskotti. Oikeudenmukaisuuden nimissä voisi konsolipelien hahmojen iät laskea kuten koirien ikävuodet, jolloin Sonicin ikä olisi jo 70 vuotta, erityisen alan nopea kehitys vaikuttaa tähän. Tästä huolimatta kestänee vielä jonkin aikaa ennen kuin siilin tarvitsee turvautua rullatuoliin. Sonic tulee esintymään konsolipeleissä vielä ainakin toiset 10 vuotta.

Lähde: Konsolin Pelaaja 8/2001


Sonic TV-tähtenä

Sonic-siilin kaltainen supertähti on esiintynyt muuallakin kuin peleissä. Sonic-animaatiosarjoja on ollut useita, eivätkä ne ole olleet vain japanilaisten yksinoikeus. Adventures of Sonic the Hedgehog syntyi vain kaksi vuotta ensimmäisen Sonic pelin jälkeen, vuonna 1993. Sarja eli 65 jakson ajan, mistä tiukkapipoisimmat Sonic-fanit eivät olleet lainkaan innoissaan. Vaikka päähenkilö itse näytti suunnilleen siltä miltä pitikin, muut hahmot olivat vähän sinne päin. Jopa legendaarista tunnaria oli menty sorkkimaan. Peleistä tv-sarjaan päätyi kovin vähän. Enemmänkin kyse oli Sonic-hahmoilla tehdyn Warner Bros. piirettyjen kopiosta. Toki Warnerin reikäpäähuumori on klassista, mutta sillä on kovin vähän tekemistä Sonicin kanssa. Käsikirjoitusten taso on häpeällinen.

Sonic the Hedgehog pyöri 26 jakson verran amerikkalaisella ABC-kanavalla myös vuodesta 1993 alkaen. Sarja oli paljon tummasävyisempi ja vakavampi kuin Sonic Adventuresin. Juonet olivat pitkiä, eivätkä koostuneet muilta lainatuista irtovitseistä. Sarjasta innostuivat monet, jotka eivät olleet peleihin koskeneetkaan. Vuonna 1996 Japanissa ensi-iltansa sai kaksiosainen anime Sonic the Hedgehog. Hahmojen kanssa ei pelleilty, vaan anime oli niin uskollinen peleille kuin yleensä mahdollista. Länsimaisia katsojia varten kokonaisuus julkaisiin yhtenäisenä elokuvana vuonna 1999 nimellä Sonic the Movie.

Vuonna 1999 syntyi ranskalainen Sonic Underground, jota ei ole kovin moni ihminen tällä planeetalla nähnyt, sillä syndikointi ei onnistunut odotetulla tavalla. Perushahmoista oli mukaaan kelpuutettu jostakin kumman syystä vain muutama. Bändin perustanut Sonic taikasoittimineen oli vähän liian paksua jöötiä Sonic-faneille, eivätkä muutkaan innostuneet. Japanissa Sega aloitti uuden Sonic X piirosarjan pyörittämisen huhtikuussa. Tarkotuksena on tehdä Sonic X:stä Nintendon Pokemonin tasoinen brändi, mutta tätä kirjoittaessa ei vielä yhtään Sonic X osaa ollut näytetty televisiossa.

Lähde: Pelit 5/2003


Vanhassa peli parempi

1980-luvun koneilla pelaaminen palauttaa pelaajan lapsuuteen ja herättää ajattelemaan peliteollisuuden nykytilaa. Näinä päivinä tietokone- ja konsolipelit ovat tasolla josta aikoinaan Commodore 64:n latausruutua tuijotellessa ei edes uneksittu.

Mutta vaikka grafiikat ja äänet parantuvat vuosittain lähes eksponentiaalisesti, ja vaikka verkkopelaaminen on tuonut aivan uusia virikkeitä pelaamiseen, niin silti jotkut jaksavat ja haluavat palata yhä uudestaan vanhojen pelikoneiden ohjaimiin.

Helsinkiläinen Ari Nuutinen, ylläpitää 8-bittisen Nintendon palvomiseen keskittyvää sivustoa osoitteessa www.nesretro.com ja myöntää, että paras syy palata vanhan Nintendon ääreen on sama kuin lähes jokaisella muullakin retropelaajalla. Vanhat konsolit kiinnostavat pääasiassa muistojen takia. Pelit ja koneet olivat niin suuri osa lapsuutta ettei niitä muistoja halua haudata koskaan.

Ari omistaa kaikki kiinnostavat konsolit ja niihin yhteensä parisensataa peliä. Pelejä olisi paljon enemmänkin, mutta olen karsinut kokoelmaa sillä periaatteella, että ainoastaan todella legendaariset jäävät kokoelmiin.

Vain aito kelpaa

Mikä on retropelaamista ja mikä ei? Arin kirjoissa lähes kaikilla "kuolleilla" koneilla pelaaminen lasketaan retropelaamiseksi. Myös emulaattorit herättävät vanhoja pelejä henkiin, mutta niillä pelaamista Ari ei hyväksy kuin peleissä jotka ovat yksinkertaisesti niin harvinaisia, ettei niitä muuten pääse kokeilemaan. Haluan kokea pelit sataprosenttisesti sellaisina kuin ne olivat, alkuperäisellä ohjaimella ja laitteistolla. Vaikka tietokoneeseen saakin kolvattua esimerkiksi Super Nintendon ohjaimen kiinni, niin ei se tunnu samalta.

Peliteollisuuden panokset kasvavat vuosi vuodelta. Peleihin panostetaan enemmän, ja niille kasaantuvat joskus valtavat menestyspaineet. Ennen oli toisin, ja se usein myös näkyi valmiissa pelissä. Ennen pelien kehittäminen oli yksinkertaisempaa ja maksoi vähemmän, joten uskallettiin ottaa enemmän riskejä, jolloin syntyi paljon uusia ideoita. Nykyään yritetään nojata johonkin menestyskaavaan tai kopioida jonkun menestyspelin idea muuttamatta sitä lähes mitenkään. Hahmo vaihtuu ja runko jää, Ari pohtii.

Näyttävyys korvaa ideat

Vanhat 8-bittiset Nintendon tai Segan pelit ovat usein nykypeleihin verrattuna rumia ja karuja, mutta usein ideoiltaan jo pitkälle kehittyneitä.

Elämme niin pitkällä pelien kehittymisessä, että teknologian kehittyminen tuntuu vain ja ainoastaan kaunistavan pelejä. Mitään uutta ei enää lisäpolygoneilla saada aikaan. Itse asiassa teknologian kehittyminen on ajanut peliteollisuutta osaltaan vähän vääräänkin suuntaan. Surullisen monessa tapauksessa realistisuus menee hauskuuden ohi.

Toisin kuin ennen, suurin osa erikoisemmista peleistä ei nykyään myy hyvin. Arin mielestä se on osasyynä luovuuden puuttumiseen uusien pelien suunnittelussa. Onneksi on kuitenkin japanilaisia pelitaloja kuten esimerkiksi Konami, jotka tekevät pelinsä tunteella ja sielulla, eivätkä pelkästään rahan kiilto silmissä. Japanissa on huomattava määrä pelejä jotka eivät edes koskaan päädy tänne asti, pääasiassa juuri erikoisuutensa takia.

Kone matkii konetta

Jos vanhat koneet eivät kiinnosta, tai niitä ei vaan halua hankkia, mutta kaipuu vetää silti vanhojen pelien äärelle, niin ratkaisu löytyy emulaattoreista. Emulaattoripelaamista harrastava "Juho" ei halua esiintyä omalla nimellään, koska tietää, että emulaattoreilla pelaaminen on periaatteessa laitonta.

Aika hankala sitä on kyllä mieltää rikokseksi mutta kyllähän jokaisella pelintekijällä on oikeutensa. En kyllä mielestäni ole kenenkään leipää viemässä, koska eihän näitä ikivanhoja pelejä enää edes myydä missään. Ilman emulaattoreita en niitä ikinä pääsisi pelaamaan. Paitsi tietenkin hankkimalla alkuperäisen koneen. Ja alkuperäiset pelit. Mutta en ole niin paljoa halukas panostamaan.

Juho ymmärtää joidenkin retropelaajien kunnioituksen puutteen emulaattoripelaajia kohtaan. Kyllähän nämä vanhat pelit on tarkoitettu pelattavaksi vanhoilla koneilla. Onhan siinä on enemmän fiilistä. Eihän se ole sama jos niitä pyörittää uudella Pentiumilla ja pelaa näppäimistöllä. Mutta vaikkei emulaattoripelaamisessa ole niin paljon tunnetta mukana, niin kyllä se silti on pirun hauskaa.

Innostus vanhoihin peleihin juontaa Juhonkin kohdalla juurensa lapsuuteen. Joskus pikkupoikana tuli pelattua Amigalla, Atarilla ja kuusnelosella sormet verille. Niitä aikoja on nyt sitten kiva muistella emulaattorien avulla.

Juho omistaa tehokkaan PC:n, mutta viime aikoina hän on jättänyt uusimmat pelit pelaamatta. Samaa kierrätystä ne on kaikki. Esimerkiksi Segan vanhat NHL Hockeyt ovat tuhat kertaa parempia kuin nämä uudet pyhäinhäväistykset. Kyllä isä aina poikansa hakkaa.

Emulaattori tekee PC:stä kuusnepan

Emulaattori on ohjelma, joka mahdollistaa Nintendon (NES), C-64:n tai lähes minkä tahansa muun vanhan koneen pelin pelaamisen normaalilla koti-PC:llä. Ennen pelaamista peli pitää olla kuitenkin käännetty emulaattorin ja PC:n ymmärtämään muotoon, 8-bittisen Segan pelikasetti kun ei kauhean sutjakasti PC:n sisälle sovi.

Suurin este emulaattoreiden pelaamiselle on tekijänoikeudet. Oli peli kuinka vanha tahansa, niin sen oikeudet ovat sen laatijalla, eikä sitä tällöin saisi esimerkiksi levittää internetissä. Yleisenä sääntönä kuitenkin pidetään, että mikäli omistaa alkuperäisen pelin, on myös oikeus emulaattoriin. Mutta koska vanhoja pelejä ei voi enää ostaa "uutena", eikä piratismi täten periaatteessa ole ongelma, ovat monet pelitalot sallineet niiden levittämisen.

Asia erikseen on uusimpien, vielä tuotannossa olevien pelikoneiden emulointi. Uusimpien konsoleiden pelien pyörittäminen koti-PC:llä näkyy jo pelintekijöiden lompakossa.

Lähde: Petri Levälahti, Keskisuomalainen


.:: Lehdestä Skannattuja
| SMS vs. NES sivu1 | SMS vs. NES sivu2 | SMS vs. NES sivu3 |
| Pelihistoria sivu1 | Pelihistoria sivu2 | Pelihistoria sivu3 |
| Floppi konsolit1 | Floppi konsolit2 |
| Tervetuloa retrotaivaaseen |
| Pelikonepeijoonit |
| Pelikeräilijät ja aavikkohaudan arvoitus |
| Konsolihistoria sivu1 | Konsolihistoria sivu2 | Konsolihistoria sivu3 |

.:: Linkkejä
| http://koti.mbnet.fi/pranta/ptimeli.htm |
| http://webhotel1.raketti.net/addiktio/muut/peijooni.html |