Mitä olisi Sharks ilman Irbeä?
Wayne Gretzkylla oli selkeä mielipide, kun hänelta tivattiin, ketä hän piti NHL:n joukkueelleen tärkeimpänä pelaajana. - Arturs Irbe on liigan MVP, sanoi "The Great One", vieläkin järkyttyneenä siitä, että Kings hävisi taistelun viimeisestä pudotuspelipaikasta San Joselle. Sharksin jatkettua hyviä esityksiään play offseissa huomasivat muutkin Irben. Latvialaismaalivahti oli kerrassaan uskomaton San Josen tuhkimokaudella NHL:ssä. On vaikea kuvitella Sharksia pudotuspeleissä ilman Arturs Irbeä.
Ennätyskausi
Arturs Irbestä tuli ensimmäinen NHL-maalivahti, joka on pelannut yli 4400 minuuttia yhden kauden aikana. Hänen 74 otteluaan runkosarjassa jää vain yhden päähän Grant Fuhrin NHL-ennatyksestä kaudelta 1987-88. Se kertoo paljon 26-vuotiaan maalivahdin merkityksestä joukkueelleen. Se kertoo myös melkoisesta luottamuksesta Kevin Constantinen taholta. - Minusta han on koko liigan paras maalivahti, sanoo Constantine. - Jos haluamme menestyä, pitää Irben pelata loistavasti. Irbe pelasi loistavasti viime kaudella, koettuaan kaksi painajaismaista kautta San Josessa George Kingstonin valmentajakaudella. Kaudella 1991-92 Irbe pelasi vain 13 NHL-ottelua, mutta voitti IHL:n mestaruuden Kansas City Bladesissa. Kansas Cityn valmentaja oli Kevin Constantine.
Kilpaili Waiten kanssa
Constantine luotti Irbeen myos saatuaan pestin Sharksin vastuuvalmentajana viime kesänä. Huolimatta kaupasta, jolla San Jose hankki itselleen nuoren ja lupaavan Jimmy Waiten Chicagosta, on Irben asema Sharksissa ollut vankka. - Viime kaudella ja harjoitusotteluissa he pelasivat suunnilleen yhtä paljon, sanoo Constantine Waitesta ja Irbestä.
Aloitimme kauden laittamalla Artursin ensimmäiseen otteluun ja Jimmyn toiseen ja tiesimme, että saavuttaisimme tuloksia "Archiella". Constantinen innostus Irbeen ei ole mikään uusi juttu. Voitettuaan Kansas City Bladesissa kaksi vuotta sitten Constantine ei jättänyt arvailujen varaan, ketä hän piti finaalien ratkaisupelaajana. - Hän on syy siihen, etta olemme voittajia, sanoi Constantine Irbestä. - Joukkueen menestys ja minun menestykseni on Artursin ansiota. Irbe puolestaan on valmis antamaan kunnian valmentaja Constantinelle. Aina voi olla paremmin valmistautunut mutta minusta tuntuu, etta olen nyt erittain lähellä huippua, sanoo Irbe. - Tiedän, etta hän luottaa minuun, sanoo Arturs. - Viime kaudella minulla ei ollut lainkaan sellaista tunnetta (Kingstonin ollessa valmentajana).
Piti nollan
Monet odottivat Arturs Irben läpimurtoa jo kaudella 1992-93. Latvialainen sai suuren tilaisuutensa kotiottelussa Kingsiä vastaan marraskuussa 1992 mutta köpelösti kävi: Kings voitti 11 - 4. Yhdeksän päivää myöhemmin Irbe kosti. Sharksin voitettua Kingsin 6-0, Irbe pelasi seuran historian ensimmäisen nollapelin. "Sisäänajovaihe" alkoi tuottaa tuloksia. Kuten muutkin eurooppalaisvahdit, Irbekin tarvitsi aikaa sopeutuakseen NHL:n erilaisiin olosuhteisiin. Kaikkein vaikeinta sopeutuminen pieneen kaukaloon on varmaankin eurooppalaiselle maalivahdille. Siitä on lukuisia esimerkkejä.
- On sama kuin menisi ruokakauppaan ja huomaisi, että kassakone puuttuu, sanoo Irbe uusista olosuhteista NHL:ssä. - Tai nähdä markkojen katoavan kiihtyvää tahtia bensiinipumpussa. - Pohjois-Amerikassa maalivahdin pitaa olla paljon paljon aggressiivisempi, jatkaa Irbe. - Kaukalo on pienempi ja laukauksia satelee kaikista mahdollisista kulmista. - Erona edellisiin kausiin on ollut, ettei minun tarvitse torjua yhta paljon laukauksia kuin ennen. Lisäksi olen oppinut liikkumaan paremmin, sanoo latvialaismaalivahti.
All-World Team
Arturs Irbe ei ole ainoa latvialainen Sharksin monikansallisessa joukkueessa. Maanmies Sandis Ozolinsh on ollut menestys takalinjoilla ja hän varmisti latvialaisedustuksen All Star -ottelussa New Yorkissa. Viime kauden Sharks-joukkue muistutti lahinnä All-World Teamia. Kauden lopussa joukkueessa oli 11 kanadalaista, 4 amerikkalaista, 3 venäläistä, 2 tshekkiä, 2 ruotsalaista ja 2 latvialaista. Arturs puhuu venäjää venäläisten kanssa, latviaa Sandisin kanssa ja englantia muiden kanssa. Siihen Arturs on tottunut jo kotimaassaan. Latvian ollessa osa Neuvostoliittoa hän kilpaili joka kesä kaikkien itäeurooppalaisten urheilijoiden kanssa. Paikalliset koulut täyttyivät tshekeistä, bulgarialaisista, itäsaksalaisista leiriläisistä.
Neuvostoliiton paras
Nuoren Irben urheilu-ura käänteen, hänet valittiin Riikan Dynamon nuorten mestaruussarjajoukkueeseen keväällä 1983. Siihen saakka Irbe oli pelannut sekä jalkapalloa että jääkiekkoa. Monet luulivat 16-vuotiaan latvialaisen putoavan parhaiden neuvostoliittolaisten junioreiden kyydistä, mutta Irbe yllätti kaikki. Hänet valittiin turnauksen parhaaksi maalivahdiksi. Sellaisella uroteolla pääsee jo Latviassa kansallissankariksi. Eikä kunnioitus ainakaan vähentynyt kun Irbe myöhemmin nousi NL:n ykkösmaalivahdiksi MM-kultaa voittaneessa maajoukkueessa Bernissä 1990. Nykyisin Latvia on itsenäinen valtio, mutta Irbeä ei ole unohdettu. - Hän on Latvian suosituin urheilija ja Sharks on Latvian suosituin joukkue johtuen juuri Artursista ja Sandisista, kertoo Armands Puche, Riikan suurimman urheilulehden toimittaja. - Jokainen lehti kertoo joka päivä Irben ja Ozolinshin menestyksestä NHL:ssä. Sharks on supersuosittu täällä. Se on jopa suositumpi kuin Latvian maajoukkue, toteaa riikalainen urheilutoimittaja.
Kapinallinen
Irben tahti nousi entisestäänkin hänen lähdettyä Tihonovin maajoukkueesta vastalauseeksi neuvostojoukkoja ja niiden hyökkäystä Baltian vapaustaistelijoita kohtaan. 14 ihmistä menehtyi laskuvarjojoukkojen hyökkäyksessä Vilnaan ja tuhannet ihmiset (joukossa Arturs Irbe) marssivat Riikan kaduilla. - Se oli pelottavaa aikaa, sanoo Irbe. - Jos (pahat) voimat olisivat voittaneet, en tiedä mitä minulle olisi tapahtunut. Olisin kenties joutunut Siperiaan. Onneksi demokratia voitti. Niin Latviassa kuin Venäjälläkin. Arturs Irbelle Latvian vapautuminen merkitsi mahdollisuutta kokeilla taitoja NHL:ssä. Chuck Grille, Sharksin nykyinen manageri, oli varannut Irben Minnesota North Starsiin 1989 ja joukkueiden sovittua erikoissopimuksen ennen laajennusdraftia 1991, tuli Irbestä yksi North Starsin lahjakkuuksista, joiden matka meni San Joseen.
Tärkein tehtävä
Samainen Grille oli yhdessä Dean Lombardin kanssa kääntamässä San Josea liigan hänniltä 1992-93 kauden 1993-94 sensaatiojoukkueeksi. Manageri-duo kertoo, että Arturs Irbe sai erikoistehtävän ennen kauden alkua. - Mokien minimointi oli hänen tärkein tehtävänsä, kertoo Lombardi. - Viime kaudella saatoit nähdä hänen tekevän uskomattomia pelastuksia ja sitten päästävän sisään punaviivalaukauksen. Lombardi ylistää Irbeä siitä, että tämä on päässyt eroon suurimmasta osasta lipsahduksia. Nyt Lombardi toivoo Irben harjoittelevan kiekon käsittelyä maalin välittömässä läheisyydessä. - Perus syy siihen, että hänellä on vieläkin ongelmia sen kanssa on se, että Euroopassa maalivahdit eivät pelaa niin paljon kiekkoa, sanoo Lombardi. - Se, mikä tekee Irbestä ainutlaatuisen on se, etta hänella on halua ja kykyä taistella ja ennen kaikkea - han on teravä. Hän vain
paranee ja paranee, sanoo Sharks-pomo maalivahtitähdestaan.
Voi vain kehittyä
Arturs Irbe on tyytyväinen kauteen, jonka tilastot näyttavät maalikeskiarvoa 2.84 ja 89.99 torjuntaprosenttia. - Aina voi olla paremmin valmistautunut, mutta minusta tuntuu, että olen nyt erittäin lähellä huippua, sanoo Irbe. - Minulla on itseluottamusta ja se merkitsee paljon. Pelaan kuten toivoinkin pelaavani NHL:ssä ja tilastotkin ovat samaa luokkaa kuin Latviassa. Maalikeskiarvoni on aina ollut alle 3.00 ja luulen, että se on jonkinlainen tavoite kaikille maalivahdeille, alle kolme päästettyä maalia per ottelu ja torjuntaprosenttina 90.
Kiittää isää
Myös Arturs Irben yksityiselämä on hyvässä järjestyksessa San Josessa. Hänellä on hyvät suhteet muihin seuran ex-neuvostoliittolaisiin, mutta hän viettää suurimman osan vapaa-ajastaan perheensä kanssa. Perheeseen kuuluvat vaimo Ilze ja heidän 3-vuotias tyttärensa Anita. Artursin sydämessä on erityinen sija myos isä-Arijsilla. Juuri isä antoi pojalleen mahdollisuuden panostaa ammattilaisurheiluun. Huonon sydämen vuoksi hän ei itse siihen pystynyt. - Hän antoi minulle niin paljon kaikesta siitä kokemuksesta, joka hänellä oli, kertoo Arturs. - Hän sanoi, että tarvitsin ainakin 9-10 tuntia unta, jotta saisin harjoituksista maksimaalisen hyödyn irti. Ja että jos päivässä oli kaksi harjoitusta, tulisi minun nukkua niiden välissä. Ei tupakkaa, ei alkoholia. Hänen oma unelmansa oli olla suuri urheilija, mutta hän ei koskaan saanut mahdollisuutta toteuttaa sitä, lopettaa Arturs Irbe.
Pro Hockey, nro 6/1994
