In The Crease, Arturs Irbe
Arturs Irbeä ei ole varsinaisena voittavana maalivahtina, mutta mielipiteet ovat muuttumassa. Pienten alkuvaikeuksien jälkeen Carolina Hurricanesin suosittu veskari hiljensi kriitikkonsa upeilla otteillaan 2002 kevään playoffeissa.
Carolina Hurricanesin maalivahti Arturs Irbe on viime vuodet käyttänyt suojia, jotka näyttävät kuin niiden yli olisi ajettu bussilla. Kuulostaa ehkä naurettavalta, mutta itse asiassa pelataessaan Neuvostoliiton maajoukkueessa Irbe todella ajoi bussilla uusien suojiensa yli tehdäkseen niistä mieleisenä ja joustavat. Kaikki kassarit ovat tarkkoja tavaroistaan, mutta Irben elämää nähneet suojat, hanskat ja kypärä ovat Carolinan pukukopissa jatkuvan naljailun kohteina. Seurakaverit vinoilevat aikovansa myydä varusteet huutokaupassa muinaisina aarteina. He uskovat niiden päätyvän TV:n Antique Road Show -ohjelmaan. Ne ovat vuosikertatavaraa, Carolinan hyökkääjä Bates Battaglia vitsailee. Joku päivä ne arvioidaan siinä ohjelmassa.
Nykyään, kun maalivahdit näyttävät vetäneen päällensä luodinkestävät haarniskat, latvialainen vaikuttaa pelaavan ryysyissä. Hänen kypäränsä oli muodissa Brezhnevin aikaan ja suojat ovat ainakin viisi vuotta vanhat. En antaisi poikieni käyttää tuollaisia edes katupeleissä, kommentoi Darren Pang, entinen NHL-vahti ja nykyinen ESPN-kanavan analyytikko. Mutta vinoilusta huolimatta Irbeä kunniotetaan. Hänellä on ollut suuri rooli Hurricanesin uskottavuuden kasvamisessa. Irbe menetti väliaikaisesti asemansa pelaavana maalivahtina Kevin Weekesille pudotuspelien aikana, mutta Carolinan kohdatessa mahtavan Detroitin Stanley Cup -finaalissa mies oli jälleen joukkueen tärkein pelaaja. Vaikka materiaaliltaan vahvempi Red Wings löi Hurricanesin viidessä ottelussa, Irben kausi päättyi sekä omien että vastustajien suosionosoituksiin. Hänen ansiostaan meillä oli mahdollisuus voittaa jokainen ottelu, sanoi toimitusjohtaja Jim Rutherford. Hurricanesissa on ihastuttu Weekesin nopeuteen ja liikkuvuuteen, ja kakkosveskari tulee saamaan entistä enemmän peliaikaa ensi kaudella Irben kustannuksella. Epäilyt Irben tulevaisuudesta seurassa kuintenkin hälvenivät viimeistään kun hän allekirjoitti uuden kolmivuotisen sopimuksen. Palkka mies nostaa seuraavien kausien aikana 2,5 miljoonaa, 2,7 miljoonaa ja 2,5 miljoonaa taalaa. Rutherford, entinen NHL-maalivahti itsekin toteaa vain, että Weekesin ja Irben kaksintaistelu "tulee olemaan kunnon kamppailu". Kesällä on vaikea tietää, kumpi tulee olemaan ykkösveskari, sanoi Rutherford. Luotamme heihin molempiin, mutta totta kai uuden sopimuksen myötä odotamme, että meillä on vielä kauan käyttöä Artursille. Irbe on täyttänyt 35. Mutta hän on hyvässä kunnossa, Rutherford jatkoi. Hän on niitä pelaajia, jotka voivat pelata vielä kun täyttävät 40.
Kiekkoileva maailma tuntuu toivovan menestystä Irbelle. Hän on rakastettava ylisuorittaja, pelaaja jota arvostetaan ainakin yhtä paljon ihmisenä kuin maalivahtina. Seurakaverit hellittelevät häntä lempinimellä "Archie". Minusta hän ei kuulu edes kymmenen liigan parhaan maalivahdin joukkoon, sanoo Jacques Demers, joka toimii nykyään Montrealissa televisiokommeraattorina. Mutta hän hoitaa hommansa, ja joukkuetoverit pitävät hänestä. Irbe on ylpeä periaatteen mies, urheilija, joka ei anna lajinsa ympärillä pyörivän sirkuksen hämätä itseään. Kun Stanley Cup finaalista koetetiin tehdä Irben ja Hasekin välinen titaanien taistelu, latvialainen vaikutti varsin huvittuneelta koko ajatuksesta. Tämä on vain kiekkoa, ei sen enempää. Täytyy muistaa, että Irbe on hyvin poliittisesti tietoinen mies ja ylpeä latvialaisista juuristaan. Irbe voitti MM-kultaa Neuvostoliiton joukkueessa vuonna 1990, mutta vuotta myöhemmin hän ja vaimonsa Ilze juhlivat vapaata Latviaa. He olivat maanmiestensä ja -naistensa mukana rakentamassa aitoja ja estämässä neuvostotankkien etemisen Riikaan.
Irben kansallismielisyys nousi pintaan helmikuussa kun häntä ei päästetty olympialaisten Latvia-Slovakia peliin, koska Hurricanesilla oli ottelu samana päivänä. Hän jopa lähetti henkilökohtaisen anomuksen NHL-pomo Gary Bettmanille, huonoin tuloksin. Turhautumista lisäsi se, että Hurricanes olisi luultavasti päästänyt Irbe kisoihin. Hän oli hyvin pettynyt, Rutherford muisteli. Otimme osaa, mutta liigan yhtenäisyyden vuoksi sääntöjä on noudatettava. Kiekkoileva maailma on aina ihaillut Irbeä, koska hän seisoo aatteidensa takana. Sympatiaa miestä kohtaan lisää se, että huono onni tuntuu vainoavan häntä. Muistettakoon että hän loukkasi kätensä vakavasti, kun hänen oma koiransa (kirjaimellisesti) puri häntä. Tai että hän hylkäsi San Josen tarjoaman pitkän sopimuksen ja sai vaihtaa maisemaa. Se että hän on luonut uuden uran Carolinassa herättää kunnioitusta koko liigassa. Pudotuspeleissä hänellä oli pieniä vaikeuksia alkuun, mutta lopullisten tilastojen maalikeskiarvo 1,67 ja torjuntaprosentti 93,8 ovat upeita lukuja. Jos hänen selässään lukisi Hasek tai Roy ja hänen varusteensa olisivat säädyllisemmän näköiset, hänen playoff-esityksensä ylistäminen jatkuisi vieläkin, sanoi Pang (naurettavaa sanon minä).
Hän pelottaa vastustajia ja luultavasti vähän myös (Carolinan valmentaja) Paul Mauricea, Demers letkauttaa. Demers viittaa siihen että Irben kiekonkäsittely on joskus melko humoristista katseltavaa. Vaikka Irben pelityyliä on vaikea luonnehtia, hän on vahva ja nopea. Hän muistuttaa (entistä NHL-maalivahti) Bob Sauvea, Demers jatkoi. Hänellä ei oikeastaan ole mitään pelityyliä, ja vastustajien valmientajien on vaikea valmistautua häntä vastaan. Kaikki tietävät, miten Martin Brodeurin tai Patrick Royn voi ohittaa, mutta Irbeä vastaan ei voi tietää miten pitäisi pelata. Irbellä ei ole ehkä tiettyä pelityyliä, mutta ulkoasussa tyyliä piisaa.
Yksi syy miehen suosioon onkin vanhan liiton varusteet. Hänen lintuhäkkimallista kypäräänsä ei ole valmistettu vuosiin, ja Irbe joutuikin ilmoitelemaan maalivahtilehdessä löytääkseen vielä jostain muutaman samalaisen. Aikaisemmin hän on saanut niitä faneiltaan, yhden jopa japanista asti. Irbe kantaa mukanaan ompelutarvikkeita, jotta voi korjata suojiaan ja hanskojaan. Hän inhoo uusia välineitä. Juuri siksi hän pyysi joukkueen autonkuljettajaa ajamaan uusien suojiensa päältä yli vuosikymmenen sitten. Kuljettaja kieltäytyi, koska pelkäsi suojien tuhoutuvan, siispä Irbe hyppäsi itse rattiin. Veskari on niin tarkka varusteitaan, ettei anna kenenkään edes koskettaa niitä. Lääketieteellisin termein Irbe kertoo, että varusteille on tehty "ihosiirtoja" ja "kasvojen kohotuksia". Jotain sisäelimiä on vaihdettu, hän jatkaa allegoriaansa, mutta ne kuuluvat ruumiseen. Kun kiekko kimpoaa mistä tahansa kohtaa varusteitani, tiedän täsmälleen, minne se lähtee. Hän vertaa työkalujaan myös vanhoihin mukaviin kenkiin, joista ei henno luopua. Vaikka ne ovat hajoamispisteessä. Siksi jaakobinpainin on täytynyt olla kova, kun Irbe päätti uusia varusteensa tulevalla kaudelle. Vanhat suojat ja hanskat pääsevät viimein eläkkeelle. Rutherford sanoin: Uskotaan vasta kun nähdään.
Pro Hockey, nro 9/2002
