Analyysejä :::
Canes ei luovuta koskaan...
Valmistautuminen loppuottelusarjaan on ollut Wingsin etukäteen vastustajia tarkkailevien "advance scout":tien työn ja videofilmien katsomisen varassa - Hurricanesin puolustussysteemin ratkaiseminen on ratkaisevaa Detroitille finaaleissa - Carolina on päästänyt alle kaksi maalia per ottelu pudotuspeleissä ja tolppien välissä pelaava Arturs Irbe on pelannut ilmiömäisesti.
Carolina Hurricanes on joukkue, joka ei koskaan luovuta, ei milloinkaan eikä missään tilanteessa. Sen ainakin olemme oppineet playoff-keväästä 2002.
Varsinkin silloin, kun Hurricanes ahdistetaan nurkkaan, kun joukkue joutuu selkä seinää vastaan tappelemaan viimeisen kerran - se on parhaimmillaan.
Tämä luonteenpiirre jääkiekkojoukkueessa lähtee porukan parhaasta päästä; pelaajat kuten Ron Francis ja Rod Brindamour näyttävät tietä esimerkillään ja työetiikallaan - ja näitten johtajien esimerkistä muut tekevät samalla tavalla. Taito pysyä henkisesti ilman suuria ylä- tai alamäkiä ja keskittyä kohdalla olevaan tehtävään on tärkeä.
Hurricanes on seura, joka on viimeiset pari kautta ollut menossa oikeaan suuntaan ja on koko ajan saavuttanut enemmän kunnioitusta liigassa.
Mikään ei vaikuta Canesin henkiseen pelikykyyn, joukkue on osoittanut sen varsinkin voittamalla peräti kuusi seitsemästä jatkoajalle menneestä ottelusta näissä pudotuspeleissä.
Tämä on yhtä paljon kuin 1994 Vancouver Canucksilla ja 1980 NY Islandersilla oli. Jatkoaikavoittojen ennätys on tietenkin 1993 Montreal Canadiensilla - peräti kymmenen voittoa jatkoajalla sen kevään pudotuspeleissä.
Archie & The Iron Butterfly
Stanley Cupin finaalissa maalivahtien kaksintaistelu tullaan todennäköisesti näkemään kahden NHL:ssä kautta aikojen eniten otteluja voittaneen eurooppalaisen maalivahdin välillä.
Euroopan mantereelta tulleilla hyökkääjillä ja puolustajilla on ollut merkittävä vaikutus NHL-kiekkoilussa, mutta samaa ei ole koskaan voitu sanoa eurooppalaisista maalivahdeista.
Pelle Lindberghin, Dominik Hasekin ja Arturs Irben lisäksi muita huomattavaa menestystä saavuttaneita eurooppalaisia maalivahteja ei ole NHL:ssä vielä nähty. Kaksi kolmesta Stanley Cupin finaalissa on merkittävä uusi askel.
Riikasta, Latviasta kotoisin oleva Irbe viisi vuotta vanhoissa kuluneissa varusteissaan on johtanut NHL:ää pelattujen pelien ja minuuttien määrässä, mutta häntä ei ole koskaan pidetty NHL:n eliittiin kuuluvana maalivahtina - kukaan ei olisi uskonut juuri Irben olevan sen maalivahdin, joka vie Canesin seuraavalle tasolle.
Jo Irben runkosarja oli todella erikoinen - Tom Barrasso oli Canesin ykkösmaalivahtina ja nostamassa joukkuetta ylös vähän ennen kauden puoliväliä kun pahinta lamakautta pelattiin noin 30:n ottelun kohdilla, aikana jolloin valmentaja Paul Mauricen palli oli todella lähellä lähtöä, välillä yhden ottelun voiton varassa.
On muistettava, ettei Irbe edes pelannut Montreal-sarjaa yksin - sen pelisarjan aloitti Kevin Weekes eikä Irbestä oltu vielä siinä vaiheessa varmoja pystyykö hän pelaamaan kokonaisen pelisarjan lävitse korkealla tasolla - nyt epäilykset on siirretty syrjään.
Irbe voitti kolme NHL:n eliittimaalivahtia raivatessaan polkunsa finaaliin, Martin Brodeurin, Jose Theodoren ja Curtis Josephin. Arturs Irbe on ennen finaaleja pelaamissaan viimeisessä kymmenessä ottelussa päästänyt vain yhdeksän maalia.
Arturs Irbe on ruumiinrakenteeltaan kuin telinevoimistelija, uskomattoman nopea ja notkea mies - Irben tehdessä spagaatin sivuttain hänen ei tarvitse laittaa mailaansa peittämään jalkojen väliä - hänen, öhöm, suojuksensa on jäässä kiinni.
Nopeudellaan ja notkeudellaan Irbe torjuu kiekkoja heittäytymällä, sukeltelemalla ja uskomattoman nopeilla jalkaliikkeillä. Yleensä vastustajat yrittävät saada kiekon Irben taakse ampumalla ylös.
Irben itseluottamus on kunnossa ja hän haastaa mielellään laukojia tulemalla reippaasti ulos alueeltaan. Varsinkin näissä pudotuspeleissä hän on pelannut kuin isokokoinen maalivahti. Hän ei ole hyvä sivuttaisliikkeessä tolpalta tolpalle, mutta Hasekin tapaan Irbe ei koskaan luovuta tilannetta ennenkuin kiekko on maalissa.
Irbe ei ole kovin hyvä kiekonkäsittelijänä ja joskus hän tekee vääriä ratkaisuja kiekon kanssa sotkeutuessaan omien puolustajiensa kanssa alueensa ulkopuolella. Pienen kokonsa vuoksi Irbe voidaan joskus saada henkisesti pois pelistä ajamalla tämän päälle maalin edessä.
Toronto Maple Leafsin olisi voinut kuvitella yrittävän aiheuttaa enemmän maalinedustaruuhkia Irben eteen Konferenssifinaaleissa.
On muistettava, että Arturs Irbe on todella kokenut maalivahti, hän oli San Josen maalilla muutama vuosi sitten Sharksin yllättäessä Detroitin playoffseissa.
Kun tarkastellaan torjuntaprosentteja, Arturs Irbe on ollut näitten playoffsien paras maalivahti - ei Patrick Roy eikä Dominik Hasek. Tämä saattaa olla pieni yllätys joillekin.
Irbe on pelannut maltillisesti ja järkevästi kiekon kanssa eikä ole aiheuttanut vaaratilanteita omilleen Royn ja Hasekin tavoin. Irbeä pidetään ailahtelevasti pelaavana maalivahtina - huippuesitykset saattavat loppua yhtäkkiä. Jos näin sattuisi käymään finaaleissa, valmentaja Paul Mauricella on hihassaan todella erikoinen valttikortti; nimittäin toinen maalivahti Kevin Weekes, johon voidaan turvautua ilman pienintäkään epäilystä kuten Montreal-sarjassa jo tehtiinkin.
Arturs Irbe on päästänyt 1.41 maalia per ottelu, torjuntaprosentti huikea 94.6%, yksi nollapeli ennen finaalia. Irbe pelasi yhden huonon erän Montreal-sarjassa, mutta selvisi siitä ja voitti kolme kovaa maalivahtia ja on ollut playoffsien paras vahti.
Kuitenkin, jos Carolinalle voidaan antaa minkäänlaisia mahdollisuuksia ottaa yllätysmestaruus - sen tulee perustua täysin ilmiömäiseen peliin Arturs Irbeltä. Toisessa päässä Dominik Hasek taas saapuu finaaliin kaksi nollapeliä allaan - finaaleihin on siis tulossa kaksi maalivahtia, joitten kummankin itseluottamus on juuri nyt huipussaan.
Arturs Irben tähti on laskussa
Maalivahtiosastolla tapahtuu todennäköisesti myös kummia. Kansakunnan kaapin päälle nostettu Arturs Irbe alkaa olla entinen kansallissankari heikkojen maajoukkuepeliensä takia ja nyt Irben ura alkaa tökkiä myös NHL:ssä. Carolina Hurricanesin organisaatiossa pelaavan Irben saldo 31 ottelusta seitsemän voittoa saldona 3.18 ja .877. Irbe suututti Canesien joukkueenjohtoa kauden alussa pyytämällä siirtoa, jos menettäisi ykkösvahdin paikkansa Kevin Weekesille. Irbea ollaan oltu tiputtamassa farmiin asti Canesien organisaatiossa eikä 36-vuotias veteraani kelvannut kenellekään waivers-listalta.
Mielenkiintoinen pointti on, että täksi kaudeksi Irbe vaihtoi itse paikkailemansa patjat uusiin. Kauden mennessä myttyyn Irbe koetti saada vanhojen patjojensa tuntua mm. ajamalla uusien patjojensa päälle maastoautolla. Irben heikkojen kansainvälisten pelien ja nyt tökkivän NHL-uran takia Latvian valmennustroikka teki sensaatioliikkeen ja kun se nimesi 32 ehdokasta kisoihin - joista Irben nimi puuttui. Lopulta Irbe nimettiin kuitenkin joukkueeseen - kakkosmaalivahdiksi. Legendaa ei voi syrjäyttää. Monet ovat sitä mieltä, että Irbestä on aika ajanut ohitse. Irbe on kuitenkin antanut ymmärtää, että hän itse piti tätä kautta työtapaturmana eikä tahdo vielä lyödä hokkareita naulaan.
Irben vahvuudet:
Pienestä koosta huolimatta on jatkuvasti kiekkojen tiellä. Liikkuu hyvin ja erittäin omintakeinen pelityyli on vaikeasti luettavissa. Peli paranee mitä enemmän pelaa ja mitä enemmän kiekkoja joutuu torjumaan.
Irben heikkoudet:
Ikä alkaa väistämättä näkymään. Mailankäsittelijänä on nykymaalivahteihin verrattuna todella kehno. Päästää helppoja maaleja sillointällöin. Ongelmia pienestä koosta johtuen, kun vedot tulevat maskista.
